Onks tää politiikkaa? - ymmärtävä medialukutaito

Onnistunut nuorisofoorumi oli nuorten näköinen. Tunnelmassa oli voimakkaasti läsnä nuorten asenne ja halu vaikuttaa tulevaisuuteensa. Oli ilahduttavaa katsoa heidän työskentelyään. Verkottumisen taidot hallittiin hyvin ja uusia ystävyyksiäkin syntyi.

Panelin puheenvuoroissa ja tutkimuksen tuloksissa nousi esille tiedon tarve. Nuoret haluavat lisää tietoa politiikasta ja puolueista sekä niiden eroista. Selkeää tietoa. Rehellistä tietoa. Saarinen kommentoi blogissaan; turha odottaa tietoa tarjottimella tarjottuna. http://sarisaarinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/55083-nuori-vaikuta-nyt  Olen samaa mieltä. Jos tietoa haluaa, sitä löytyy, mutta mistä sen Halun sitten löytää? Olisiko ymmärryksen kautta?  

Tietoa on kyllä saatavilla, mutta onko se niin, että tiedon runsauden ja epäselkeyden vuoksi ahdistutaan aktiivisesta tiedon etsimisestä? Tapaan tuottaa tietoa on syytä varmasti kiinnittää huomiota. Mutta voiko se mennä niinkään, että syytellään sitä että ei ole saatavilla tarpeeksi kiinnostavaa tai nuorille suunnattua tietoa? Pitäisikö itse vaikuttaa - madaltaa kynnystä ihmettelyyn, ilmaista rohkeasti mikä kiinnostaa? 

Tiedon tuottamisen muututtua haasteita tuo asioiden useat totuudet. Mihin uskoa ja ketä uskoa? Medianlukutaidossa painotetaan usein juuri kriittisyyttä tietolähteitä kohtaan. Mietin itse sitä, että tulisiko medialukutaidossa ohjata nuoria vielä enemmän siihen sisällön ymmärtämiseen. He lukevat lehtiä, mutta ymmärtävätkö he arkipäiväisten asioiden olevan juuri sitä paljon puhuttua politiikkaa? Ja sitä, miten asiaprosessit koskettavat heitä ja läheisiään välillisesti. Uskon itse, että ymmärtämisen kautta voi kiinnostua uusista asioista. Ymmärryksen kautta syntyy tarve saada tietää ja ottaa selvää.

Toki myös poliitikkojen ja median tulee kantaa laatuvastuuta omasta toiminnastaan ja työstään. On harmillista miten paljon myötähäpeää asioiden hoitamisen huonoista tavoista ja uutiskynnyksen ylittävistä epäolennaisuuksista myös nuoret tuntevat ja se vaikuttaa heidän äänestyshalukkuuteensa.

http://www.nuorisofoorumi.fi/

Jaa tämä sisältö:

Kommentit

  • Mikko Hakala 22.12.2010

    Kiitos Sini mielenkiintoisesta blogistasi! Kirjaan vielä muutaman oman monologisen ajatukseni..:)

    On hienoa, kun kulttuurissamme usein pohditaan kenen vika erinäiset ongelmat ovat. Joskus käy niin, ettei asia ole kenenkään vika. Maailma menee menojaan, vaikka kuinka vähän pitäisimme siitä.

    Onko vika Y-sukupolvessa?

    Uskon, että laadukkaiden artikkeleiden lukeminen on vähentynyt. Aloitin lehtien (lähinnä Hesari) lukemisen ala-asteen toisella luokalla isin kanssa aamiaispöydässä. Toisaalta taisin olla vähän erikoinen...

    Nykyään, kun kysyy esimerkiksi lukiolaisilta heidän "mediavälineistään", vastaus on hyvin harvion Suomen Kuvalehti, Financial Times tai edes Hesari. Jos seuraa politiikkaa esimerkiksi Metro-lehdestä, infromaation määrä on niin pinnallinen, ettei se herätä. Olinpa minä juuri ärsyttävän pääkaupunkikeskeinen:)

    Luulisi nykyään olevan helppoa seurata kansainvälistä lehdistöä netin kautta. Todellisuudessa varsin harva nuori (tai aikuinen) sitä tekee.

    Onko vika puolueissa?

    Puolueet eivät puhuttele nuoria. Todisteeksi riittää kolmen suurimman puolueen puoleohjelmat, joihin on kaikkiin usein "ympätty" tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, ympäristö ja hyvinvointi ikään kuin varmuuden vuoksi. Puhutteleeko kompleksisuus nuorta. Harvalla nuorella on politiikasta ja puolueista niin kattavaa taustatietoa, että esimerkiksi kokonaisuuksien hahmotus ja olennaisten painotusten ymmärrys poliittisessa retoriikassa onnistuisi.

    Onko vika mediassa?

    Nuoret toivovat rehellistä tietoa. Sellaista ei ole olemassa, koska jopa tietosanakirjojen ja STT:n uutisten "nostot" ovat jonkun tekijän valitsemia omien arvolataustensa sekä asenteidensa pohjalta. Tietysti, jos lukee vain Ilta-Sanomia ja sosiaalista mediaa, "tieto" on osin mielikuvituksen tuotetta, mitä nuoret kritisoivat. Siis näin oletan..? Onko näin Sini?

    Media tekee sitä, mitä kansa ostaa. "Laatumedialle" on 5,3 miljoonan kansalla vähän tilaa. Saksalaisia on 82 miljoonaa, joten maahan mahtuu enemmän "roskaa", kuten "tositeeveetä", mutta enemmän myös syvällisempää poliittista analyysia.

    Onko vika yhteiskuntamme vakaudessa?

    Suomessa saa kouluruokaa ja lämmityksen, äänestät ketä tahansa (pois lukien kommunistit, jotka tunaroisivat talouden jollain tavalla ennemmin tai myöhemmin). Valko-Venäjällä nuorten tietous yhteiskunnan rakenteista voi olla heikompi, mutta poliittinen aktiivisuus Lukashenkan tyranniassa on täynnä jännitettä!  

  • Sini Sirén 22.12.2010

    Mielestäni on aina tärkeää ja hedelmällistä tuijotella ajatuksiaan peilin kautta. Oman ajattelun puntarointi ja muuttaminen voi viedä asioita eteenpäin, mutta syyttelyllä tuskin saadaan kamalasti aikaiseksi. Tietysti jos emme vikoja etsisi, emme oikeastaan mistää mitään mieltäkään olisi. Pidän siis pohdinnastasi Mikko.

    Kyllä mielestäni myyntiluvuilla ja mielikuvilla vaikuttaminen on vaarallista. Ja tässä tarvitaan jokaiselle ymmärtävää medialukutaitoa, joka karttuu kokemuksen mutta myös opetuksen kautta. Ihailen MIkko kiinnostustasi päivälehtien tutkimiseen jo ala-asteiässä. Isäsi tuki ja yhteinen hetkenne on varmasti ollut merkityksellinen molemmille. Ei vain siinä hetkessä, vaan näet vaikutukset vuosienkin päästä, vieden niitä varmasti itsekin eteenpäin. Omasta lapsuudestani muistan, että isä oli kovin kriittinen lukemaansa kohtaan ja arvioi asioita ääneen. Uskon että tästä syystä en itsekään purematta niele mitä luen.

    Mutta mikä sitten sen kiinnostuksen vie asiasta kohu-uutisiin? Olisin kiinnostunut kuulemaan mitä nuoret ajattelevat siitä? Miksi Iltapäivälehti eikä Hesari? Voiko liika vakavuus olla negatiivista ja tukehduttaa ajattelun ja tekemisen ilon?

    Jatketaan tästä ensi vuonna! Nyt parhainta joulunaikaa ja iloisia lukuhetkiä!

     

  • Mikko Hakala 22.12.2010

    Jees! Haastava asia kokonaisuudessaan

    Voipi olla totta.

    Vakavuudesta: mielestäni Hesarin "Politiikan kulmapöytä" on osin onnistunut huumorilla herättelemään jonkinlaista mielenkiintoa päivänpolitiikkaan.

    Miksei myös Uutisvuoto-tyyppiset ohjelmat tukisi yleistä mielenkiintoa politiikkaan...

    Ich weiss nicht

    Jouluja

    t. erikoinen lehden lukija  syventyy nyt toivon mukaan Mika Waltariin

  • Jukka Mäntymaa 30.12.2010

    Ehkäpä Y-sukupolven nuoret löytävät perinteisen sanomalehden uudessa muodossa, mikäli I-Padit tekevät kauppaansa ennusteiden mukaan?  Sähköisen sanomalehden myötä nuorten tiedotuskanavat voisivat olla nykyistä luotettavempia. Tässäkin on oma dilemmansa, kuten Mikko sanoi. Jutut tehdään aina toimittajan näkökulmasta. Tämän päivän hektinen toimitustyö vaikuttaa toimittajien myös toimittajien aikatauluihin ja esimerkiksi taustatyötä ei aina ehditä tehdä tarpeeksi, jolloin toimittajan virheet jäävät juttuun ja virheet puolestaan kertaantuvat lukijakunnassa.

    Ja edelleen komppaan Mikkoa. Media tekee sitä, mikä myy: tosi-tv -julkkiksia ja Hollywoodia. Ei liene sattumaa, että netin suosituimmat blogit käsittelevät muotia ja muita ulkonäköön liittyviä trendejä?

    Puolueiden tila muistuttaa mielestäni kirkon tilaa. Kirkko on vähitellen liukunut pois kansalaisten ja nuorten arjesta. Kun siima on ensin päästetty pitkälle, voi takaisin kelaaminen olla työlästä. Nuorten huomiosta kilpailee silti tänä päivänä aika moni muukin "mediaseksikkäämpi" asia. Tässä olisi todella puolueohjelman laatijoille työsarkaa.

  • Sini Sirén 30.12.2010

    Hyvä pointti Jukka, IPadilla on mahdollisuus tuoda tieto kiinnostavasti nuorten lähelle. Onko sähköisyys kuitenkaan tae luotettavuudelle? Toimittajalla on paljon valtaa, jos annamme sitä heille. Entä meneekö toimittaja sitten siitä mistä aita on matalin, jos kirjoittaa helposti myyvistä muotitrendeistä? Voisiko toimittaja haastaa itsensä tarttumaan "vaikeampiin" asioihin ja tehdä niistä kiinnostavia? Kuinka pitkään kiire voi mennä laadun edelle? Mutta samaa mieltä olen Jukka kanssasi, että puolueohjelmien laatijoillekin riittää pureskeltavaa. Ja Uutisvuodossa kaipaan Peteriä :)